perjantai 30. syyskuuta 2011

Pientä nikkarointia

Huomenna on töiden ja koulujuttujen jälkeen hyvää aikaa alkaa nikkaroimaan. Nyt kun Börje, Havu, Haitekki ja Stamina ovat huomisen päivän Himangan näyttelyssä, voin hyvin rakennella rauhassa pariin terraan väliverkot ja kiinnittää useampaan terraan uunitettuja oksia kiipeilemistä ja tähystelyä varten. Voin vain kuvitella, miten väsyneitä pojat ovat huomen illalla. Ovatpa ainakin terrat puhtaina ja varustettuina uusilla virikkeillä, kun tulevat takaisin kotiin. :) 
 

Vähän kyllä jännittää, että mitä niistä huomenna mahdetaan sanoa. Piti läärätä ja pusutella pojat oikein kunnolla läpi ennenkö pakkasin ne kuljetusbokseihin. Vähän haikeaa, kun ei itse pääse mukaan näyttelyihin.. Olisi ollut kiva nähdä muutamia tuttuja, joita ei ole hetkeen ehtinyt näkemään. Edellisestä PPKJY:n näyttelystä tuntuu muutenkin olevan pieni ikuisuus. Mutta eipä voi mitään. Satsasin muuten kerrankin oikein kunnolla ja ajatuksella poikien eväisiin ym. Pakkasin heinää, paperia, nessuja, pahvia, ruokaa ja herkkuja bokseihin, että olisi jotain tekemistä, kun matkat ovat suht pitkät samoin kuin koko näyttelypäivä. Toivon mukaan Haitekki jaksaa keskittyä paikalla olemiseen, kun se vihdoin 'vapautetaan' boksistaan...

Tuossa päivällä mulla iski ihan yhtäkkiä joku ihmeellinen ja kauhea ikävä.. Piti heti töiden jälkeen mennä katsomaan Mariskaa kotopuoleen. Siellä se nukkui Kamin kanssa rauhallisesti orrella ja kuunteli, kun sisko harjoitteli pianon soittoa. Mariskalla oli selvästi ollut myös kova ikävä ja sille iski aivan mälytön hellyydenpuuska päällensä. <3 Siinä tuli sitten useampi tunti istuttua, juteltua ja rapsuteltua rakasta lintustain. :)


keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Vaaleanpunainen, vaaleansininen...

Kirjoittelin tänään poikasten rekisteripaperit valmiiksi(siitä otsikko vaaleanpunainen, vaaleansininen.. :D) ja tottahan se oli, että pesässä mönki kolme naarasta ja kaksi urosta, kuten epäilinkin. Depeche Mode -poikueesta jää siis "Jeesus"(uros) ja "Eikka"(naaras) kotiin. Kaksi naarasta ovat vähän kysymysmerkkiä, että missä mahtavat olla lopulliset kodit, mutta näin alustavasti ne jäävät kotiin kasvamaan, tekevät ehkä poikueen tai kaksi, jonka jälkeen ne pääsevät viettämään "eläkepäiviään" lemmikkikoteihin. Yksi uros olisi vielä tyystin vailla kotia. Alustavasti se muuttaa parin viikon päästä asumaan yhteen vanhemman n.7kk ikäisen black uroksen kanssa. Myin pojat mieluiten samaan ennen kaikkea luotettavaan lemmikkikotiin. Molemmat ovat ihan kivoja näyttelykavereiksi niin viralliseen kuin pettiinkin, mutta kasvatukseen niitä ei saa käyttää.

Vauvat 4vkoa.
 
Hoitogerbat(omia kasvatteja) Starba ja Maisu ovat voineet hyvin. Starballe on kehkeytynyt kunnon pullamaha näiden parin kuukauden ajan, mitä tytöt ovat meillä olleet tehoruokinnalla. Tein neitokaisten ruokatottumuksiin pieniä muutoksia, kun tuntui, ettei neitokaisten painot kohoa ollenkaan normaaliin ja toisella oli paino pudonnut reilusti poikasten hoidon jäljiltä. Maisu on alkanut hienosti keräämään massaa takaisin ja lihaksiakin on ilmestynyt. ;) Neiti on gerbolan tuorein bodari ja portsari. Ennen Hertta ilmoitti vieraiden ihmisten tullessa kylään ynnä muusta hyvin tärkeästä muulle väelle, mutta nykyisin Maisu hoitaa vakio päivystäjän rummutuksia. Tytöt nauttivat täysillä pahvin, piilopaikkojen, kangasrullien ja purutunneleiden sekaisesta pikku "kaatopaikastaan". :D Gerbolan väki on päässyt iskemään pörröiset tassunsa syksyn ensimmäisiin omenoihin. Varsinkin Starba ja siskopuoli Xuu ovat tykästyneet korviaan myöten näihin tuoreisiin pikku maistiaisiin.

 Starba ja omena <3

  Gerbolan ykkös päivystäjä(=Maisu). :D

tiistai 20. syyskuuta 2011

Tiis-tagi

Meillä on totutettavissa tällä hetkellä suurin gerbiili määrä ikinä.. Aikuisia urospareja, aikuisia naaraspareja, vanhempi naaras/tai uros ja poikanen sekä naaras ja uros pareja muutama. Näitä jälkimmäisiä jännitän ja odotan innolla. :) Toivottavasti tulisi kivoja pikku lilaceja ja blackejä. Keskityn nyt joulua kohden taas täysillä lilaceihin(monella alkaa olla ikää, massaa ja kokoa kiitettävästi), joten nk. "blue suunnitelmia" ei ole enää enempää tällen vuotta. Tai ei ainakaan pitäisi olla, sitä ei sitten tiedä, että mitä pikku ylläreitä mahtaa tulla taas vastaan ! Muutama diluutti saattaa talvella muuttaa gerbolaan, mutta ei siitä sen enempää.. vielä. ;) Itse asiassa, jos kaikki menee aikataulun mukaan(<- vähänkö kuulostaa viralliselta ja hienolta ! etenkin, kun puhutaan gerbiileistä. 8D) gerbolan porukoihin saattaa liittyä aikas kirjavaakin porukkaa, niin uroksia kuin naaraitakin.

Sitten, miksi olen tähän aikaan aamusta kotona ? Tänään olisi ollut 4h koulupäivä, mutta katsoin järkevämmäksi nukkua tunnin pidempään ja sitten kirjoitella blogia.. hups! Eiku.. Ei vaineskaan. ;)
Ajattelin tämän päivän aikana näpytellä työharjoitteluraportin valmiiksi, tulostaa kolmen kurssin materiaalit ja mapittaa ne(jotta kokeessa olisi edes osa papereista mukana ja hyvässä järjestyksessä. :D), suunnitella vuoden vvo -kurssit ja varasuunnitelmat, kirjoitella pakolliset sähköpostit pois alta ja lisäksi voisin pyörähtää kirjastossa ja alkaa hahmottelemaan tulevaa hankintatoimen työtä..

Kyllä näitä tehtäviä juttuja piisaa ja tuntuu, että kotona sitä ehtii tehdä puolet enemmän kuin koulussa. Muutama kaveri on aina ihmetellyt, että miten pystyn keskittyä täällä eläinten keskellä, mutta voisin sanoa, että se on todella helppoa niin kauan, kunhan Laguksella on masu ja kuppi täynnä ruokaa. heh. :D Tosi helppoahan täällä on keskittyä, kun on tottunut gerbiilien rapinaan tms eikä anna tämmöisten pienten äänten häiritä. Ihan hauska ajatus jäädä kotiin kaikessa rauhassa(ja nyt tietysti tällä sekunilla joku opettajista päättää löytää tämän blogin! klunk!), sillä ulkona tuulee ja sataa kaatamalla. Itseä vetävät enemmän puoleensa lämmin viltti, puuro, kynttilät, mansikat, sateen kuuntelu ja tehokas, mutta stressitön etäpäivä kotona. Sitten on jotain, mitä koulussa tauoilla ei voi tehdä, mutta kotona voi: taukojumppana marsun p*skan lappaaminen! Ihanaata! ;D

 Uusi kaffipurkki <3 
Tulin täydentäneeksi sarjaa perjantaisella Seinäjoen reissullani.

 Pihkura! Täydellinen lähikuva emosta ja poikasista, 
jonka poikki sitten menee heinän korsi!

 Lämpöisiä ja tunnelman täytteisiä syysiltoja kaikille! <3

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Näyttelyitä ja totutuksia

Kasvattini pärjäisivät todella hienosti Kauhavalla! Onnittelut vielä kertaalleen kaikille! Todella hyvin hoidettuja ja pirteitä pikku tupsuhäntiä, joita oli ilo nähdä ja sylitellä. <3 Kasvattejani oli ainakin kolmesta kodista kisaamassa eli yhteensä 7kpl. Palkintojen jaossa olin mennä sanattomaksi, kun kuulin, että kasvateilleni tuli useita luokkavoittoja, kunniamainintoja ja erikoispalkintoja. Myös tuomarinsuosikki ja parit roppi sijat osuivat kasvateilleni. :D
Näyttelyistä meille matkasi dtw muori Physalia's Saroyan. Mummu olisi tarkoitus totuttaa meillä kahteen nuorempaan naaraaseen ja sen jälkeen palauttaa takaisin kotiinsa uusien kämppisten kera. :) Toivottavasti kaikki menee hyvin ja muori jaksaa kattella vanhuuden päivillään kahta lapsukaista.

Lumiprinssi gerbiili on lähtenyt tänään uuteen kotiin. Lumi tuli mulle noin reilu puoli vuotta sitten kämppiksen kuoltua ja minulle sitten jäikin tehtäväksi etsiä sille uusi koti. Kaksi vuotias uros pääsi kaverini gerbolaan poikastelupuuhiin ja jos kaikki menee hyvin, muuttaa Lumi sieltä kahden jälkeläisensä kanssa lemmikkikotiin viettelemään eläkepäiviä. Olen todella onnellinen Lumen puolesta. Ikävä jää tätä reipasta kiipeilijä silppuria. :') Tottahan se on, ettei mulla olisi ollut tajota Lumelle mitään järkevää laumaa, jossa se voisi asua ja se veisi joka tapauksessa yhden jalostuseläimen paikan talosta. Herra on väriltään pew, joten mulla ei olisi ollut sille oikein käyttöäkään. Parempi vaan yrittää pysyä tummissa lilaceissa ja blackeissä, vaikka kuinka olisi urospulaa aika ajoin. ;)
Zervo ja Afrodite ovat nykyisin kämppiksiä! Totutus meni todella hyvin ja kivuttomasti, vaikka alussa kiroiltiin paljonkin verkon takaa. Afrodite tullaan astuttamaan joskus talvella kuitenkin ennen helmikuuta joko black tai black patched uroksella. Zervolle tulin keksineeksi myös kivan lilac uroksen, mutta pitänee vielä odotella tovi, että neiti on siinä iässä ja koossa, että uskaltaa edes puhua astuttamisesta. Tämä astutus menee varmasti ensi keväälle, mutta ehtivätpä neidit hoidella kaikessa rauhassa ensin toisen poikaset pois alta. :)

Tulin totuttaneeksi Börjestä ja Gunnarista myös lauman. Molemmat ovat olleet naaraiden jäljiltä ilman kämppiksiä ja totesin, että laitetaanpa velipojat ensimmäistä kertaa yhteen. Pojilla on tosiaan samat vanhemmat ja ikäeroa muutama kuukausi. Pojat ovat kyllä helposti erotettavissa toisistaan, sillä Gunnarin värivirheistä ei voi erehtyä. Erottaisin sen, vaikka lyötäisiin sata blueta eteen. Uskallan väittää, että kovin monella ei ole nenän päällä sellaista valkoista aluetta saatika valkoista kulmakarvaa. ;D Börjen nimestä tulee mieleen ruotsin sana björn ja poitsu todella on oikea karhu! Syö paljon, hartiaväli on leveä, selkä pitkä ja koko kroppa on täynnä lihasta. Olisi villiä nähdä kuinka korkealle pörtsi hyppäisi noilla jaloilla. heh.

Ennen joulua meille on povattu kaksi tai kolme poikuetta. Tämä tietää useita kotiin jääviä pikkuisia(nytkin jäämässä muutama blue vauva kotiin.. apua) ja sitä mukaa lukuisia totutuksia. Lievästi sanottuna hieman hirvittää.. Ei auta mennä kuin totutus kerrallaan ja pitää varasuunnitelmia mielessä.
Himangan näyttelyyn tulin ilmonneeksi neljä urosta; 2 yv:tä, 1 kuviollinen ja 1 ei-stanttu. Itse en valitettavasti pääse paikalle, joten eläimet kulkeutuvat kaverieni kautta.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Pikkuiset 8vrk

 Reilu viikko sitten otettuja kuvia. :) 
132 kuvaa, joista 12 joten kuten onnistuneita. Turhauttavaa? Heh.
Mielestäni tämän ikäisistä on todella hankalaa saada minkäänlaisia kuvia, kun ne jaksavat olla paikallaan vaan pari sekuntia ja sitten taas mennään. Oikein sitten viimeisen päälle On/Off -vaihteisia nappuloita. :D Hereillä ollessa jalat vispaa niin mahdottomasti, että on hyvä, jos onnistuu saamaan edes yhden onnistuneen kuvan, jossa ei olisi jonkinlaisia vauhtiviivoja tai -raitoja. 

Poikaset nostettuna kuljetusboksiin purujen vaihdon ajaksi.
 
 Hieman haetaan turvaa sisaruksista.

Virtapiikit tulossa! Porukka alkaa heräilemään.

Olen rakastunut <3 "Eikka" 

Nukahtaneen pikku Eikan selkäpuoli.
 Huonossa valossa turkin väri on likellä tinan harmaata ja varjossa likellä mustaa.

Ilmoja ottelin vastaan

Etelä-Pohjanmaan jyrsijäyhdistys ry (=EPJY) järjestää tulevana lauantaina Pet Show'n kaneille ja kaikille muille jyrsijöille lukuunottamatta marsuja. Tervetuloa Kauhavalle! :)
Ennakkoon ilmoittautujia on laskujeni mukaan peräti 52kpl!
Tarkat eläinmäärät:
Kanit: 24kpl / Kääpiöhamsterit: 7kpl / Hamsterit: 4kpl / Gerbiilit: 16kpl / Rotat: 2kpl

Ihan hyvä määrä kaiken kaikkiaan, kun miettii, ettei marsuja ole ollenkaan(ensi vuonna toivon mukaan tilanne on jo erilainen ja marsutkin pääsevät taas mukaan "jyrskä -tapahtumiin") ja tämä syksyn alku on kuulemma kanien yksi pahimmista karvanvaihtoajoista. Pistin myös merkille, että kaniyhdistys ja moni paikallisyhdistys järkkäävät nyt kaneille niin tiheästi näyttelyitä, että melkein joka viikonloppuna tapahtuu jossain jotain. :D Positiivista huomata, että ainakin lemmikkigerbiilien määrä tällä alueella on hieman nousussa, esim. enää ei näy näytsejä, jossa on gerbiilejä tyyliin 0-5kpl. Lisäksi pikku jyrsijöiden ilmojen joukosta löytyi tosi paljon ihan uusia nimiä, eläimiä ja paikkakuntia. Hienoa! Tehdään tuosta päivästä ja tapahtumasta yhdessä erittäin onnistunut ja ikimuistoinen! Itseä jännittää ihan hirveästi, hyvällä tavalla siis. ;)

maanantai 12. syyskuuta 2011

Nakuilua

Kolmen hulivili nakun pesemisessä, kuivaamisessa, rasvaamisessa, korvien putsaamisessa, jalkapohjien rasvauksessa ja kynsien leikkuussa meni pienten taukojen kera 2,5h. Uusi ennätys! 8) Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että nakumarsut eivät todellakaan sovi jokaiselle marsuharrastusta aloittavalle. Nakujen normaali puunaus vastaa miltei sitä työtä, minkä teet näyttelyyn menevän marsun eteen. Lisäksi tämä rumba täytyy tehdä yllättävänkin usein, että iho pysyy terveenä. Yleinen siisteys on tässäkin puoliruokaa, sillä usein vaihdetut hyvälaatuiset kutterit estävät lian kertymistä vatsan ja jalkataipeiden ruttujen alle. 

Kyllä pojat nauttivat kun saivat ensin kylpeä ja uida jalkakoolissa lämpöisessä vedessä ja sitten vasta siirryttiin varsinaiselle pesulle. Vaahdotin kaikki kahteen kertaan ihan varmuuden vuoksi, kun pojat ovat nyt hyppineet ulkosallakin useana päivänä viikossa viime viikkoina, kun ollut lämpöisiä päiviä. Varvasvälit ja kynsien reunat olivat oikein "ihanan" multaisat. :D Lagusta ei olisi millään huvittanut tänään tehopesuilla, vaan se rimpuili kuin pieni saippuamakkara otteessani. Uiminen sitä vastoin olisi voinut jatkua paaaljon paljon pidempään. En ymmärrä mikä into sillä on uida tuntikaupalla ympyrää koolissa? hehhee. 

Watilla oli aivan järkyttävän suuri nautinto, kun sai vain löhötä paikallaan ja joka ruttu käytiin pesten, kuivaten ja rasvaten läpi. Miltei tunnin se jaksoi pulputtaa ja hurista putkeen pyyhkeen päällä, kunnes uni tuli. <3Watti on siitä harvinainen, että se antaa tehdä ihan kaikki toimenpiteet mukisematta ja siitä puuttuu täysin baldwineihin useimmiten yhdistetty vilkkaus. Useimmiten se jopa vetää koko kehon rennoksi ihan riippumatta siitä millaisessa asennossa sitten satutkaan sitä pesemään. Välistä ollaan niin velliä pussissa, että tuntuu kuin pesisi lasten käsinukkea. :D Tuollainen pyöriteltävä pulla, jonka saa laittaa vaikka solmuun. ;)  

Nallen kanssa menee aina kaikkein kauiten, joten jätin sen suosista taas viimeiseksi. Nalle on elävä esimerkki kodista, joka otti baldwinin vain sen ulkonäön vuoksi perehtymättä sen todellisiin hoitovaatimuksiin. Nallen kanssa tehdyt ihonhoitovirheet ovat olleet marsulle itselleen hyvin kivuliaita ja siksi se ei mitenkään nauti pesulle menosta huonojen kokemustensa vuoksi. Tällä kertaa ei tarvinnut sen kummoisemmin vääntää itse marsun kanssa, (välillemme on kuitenkin kehkeytynyt edes sellainen luottamus, ettei marsu enää edes näyki tai yritä purra, kuten ensi pesulla reilu vuosi takaperin.) mutta ihoa piti "huoltaa" taas pitkän aikaa, tarkkailla rasvan imeytymistä jne. 

Meinasin ensin pestä ihan kaikki neljä marsua, mutta totesin näiden nakujen jälkeen, etten enää millään jaksa ruveta pesemään Töpselin kikkuraista karvaa ja sen jälkeen vielä kuivaamaan sitä... Ei, kiitos! Ei tänään!
Eniweis, puhdasta tuli ja nakut olivat erittäin hyvällä tuulella. :) Päätin pilkkoa marsujen iltapalan joukkoon vähän porkkanan paloja "palkkioksi", olivathan ne niin nätisti eikä mennyt puolta päivää tässäkään operaatiossa. Vielä nakujen pyykit koneeseen ja kone päälle, niin tämä päivä on marsujen osalta aikalailla pulkassa. :D 





Possut kuivattelemassa ja odottamassa varsinaista pesua.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Syksy

Syyskuu tulla tupsahti ihan huomaamatta ovelle ja tässä sitä ollaan.. Kesän kauhea työrupeama tai pikemminkin virallinen työharjoitteluaika on päättynyt(15op:tä tienattu! Jesh!), mutta töitä metallipajalla riittää yhä pitkälle syksyyn. Tein välillä kahdessakin tuurissa töitä ja olo on ollut joko enemmän tai vähemmän puoli kuollut. Omaa aikaa ei ole juuri ollut yhtään.

Koulukin taas pamahti käyntiin kuun viides päivä ja ensimmäinen viikko oli hirvittävän stressaavaa palloilua paikasta toiseen. Nyt alkaa pikku hiljaa kuviot selkiintyä monenkin asian kohdalla. Meikäläinen tosiaan päätti pitää päätöksestään kiinni, että en lähde ulkomaille vaihtoon, vaan jään Suomeen suorittamaan opintoja. Muutaman kerran on kyllä tullut mieleen, että tekisi mieli lähteä jonnekin kauas pois, edes hetkeksi aikaa. Silti 4kk tai jopa vuoden poissa olo Suomesta tuntuu hirvittävän pitkältä ajalta, joten ihan hyvä, että pidin alkuperäisestä suunnitelmastani kiinni. (Btw vaihto-opiskelujen vuoksi mm. kaksi kasvattiani jäivät Suomeen minun vastuulleni, joten nyt gerbolan nurkissa pyörivät myös kauniit black ja nutmeg naaraat Starba ja Maisu <3)  

Nauroinkin tuossa erään kaverin kanssa, että olisi hienoa, jos voisi jäädä hetkeksi "saikulle omasta elämästään", esimerkiksi lähtö viikoksi jonnekin, josta kukaan ei saisi kiinni, hehhee. Toiveajattelua. ;)
Koulu, eläinasiat, kaverit, työ, lähipiirissä pari vakavasti sairastellutta ihmistä ja moni muu on painanut mieltä pitkin kesää.. Sinällään olen onnellinen, että syksy voi alkaa näin muuten valoisemmissa merkeissä, vaikka ankeat syysmyrskyt vielä ovatkin edessä. En nyt halua heittäytyä mitenkään yli surumieliseksi, masentaa ja huolestuttaa ketään tai mitään, sillä tällä hetkellä kaikki on ihan kohtuullisen hyvin ja kiitos siitä kuuluu useille päiviäni piristäneille eläimille ja näin muuten paljon apua tarjonneille ystäville. <3

Gerbolaan kuuluu jos minkämoista.. Syksyn ensimmäiset astutukset(koskien lilaceja) ovat saattaneet vihdoinkin tärpätä ja odotan jännityksellä mitä sieltä on tulevan; ainakin lilacia ja blackiä, muusta ei ole tietoa.. vielä. :D
Jännitystä on riittänyt myös Herneen poikueen kohdalla. Herne on syntynyt Ruotsissa, mutta suku on pitkälti peräisin Tanskasta ja poikueen isä Börje taas on täysin peräisin Ruotsin blue -linjasta. Poikueessa on viisi(2u & 3n?) tervettä ja täysissä voimissaan olevaa poikasta, jotka kaikki paljastuivat blueiksi! Olen kerta kaikkiaan sanattoman onnellinen! Keväästä 2009 olen ponnistellut tämän muunnoksen parissa, saaden aikaan useita kuolleita poikueita ja pitkän liudan mahdollisia d -kantajia. Vasta nyt parin vuoden yrittämisen jälkeen meille on syntynyt suhteellisen iso poikue, jossa näinkin hyvä tuuri värien ja sukupuolien suhteen. :) Poikueen emä on ollut alusta asti silmäteräni ja isästä on kuoriutunut varsinainen sydänten murskaaja. Pakko sanoa, että hieno yhdistelmä ja mahtava poikue, aj että! Miten mä saan itteni pidettyä pois tuolta terran luota?!
Muutama gerbiili odottaa vielä tällä hetkellä uusiin koteihin pääsyä.. Mitä nyt laskeskelin, että parin viikon sisällä gerbolasta lähtee ainakin neljä eläintä, joten saan ainakin yhden varaterran pistää pois jaloista ja muutamiin laumoihin tulee kämppismuutoksia, jolloin ehkä saan tämän porukan mahtumaan siihen hyllyyn, johon ne alunperinkin piti saada mahdutettua. ;)

Kesällä kiinniotettu rescue kani voi hyvinkin pulskasti, painoa on kertynyt ainakin 2kg lisää(näyttää jo hyvin isolta klupalta!) ja se on rauhoittunut aivan uskomattoman paljon. Kani on opetellut viime aikoina valjaiden käyttöä ja muutaman kerran ollaan jo uskallettu ulkoillakin ne päällä. Kani on siitä näppärä lemmikki, että se saa määrätä hitaahkon lenkkitahdin eikä lenkin tarvitse olla kovinkaan pitkä(vrt.koira). Saas nähdä josko tuosta saa kivan kaverin mukaan lyhyille syyskävelyille.
Marsut.. Noh, marsut.. Mitäs pojat? :D Pojat on poikia poikamiesboksissaan ja sillä siisti. Tai pikemminkin.. likainen(jos saavat itse päättää). Huomenna odottaa pyykkipäivä koko poppoota. Ajattelin oikein istua pidemmäksi toviksi puunaamaan niitä, sillä viime kynsien leikkuusta, korvien putsaamisista yms on jo hieman aikaa. Täyspuunaus päälle ja nakujen kaikki "vaatteet" ja romppeet pesuun.
Hampuusi elää nykyisin ihan omissa oloissaan. Muutaman kerran on herraa saanut mennä iltasella herättelemään ruokakipolle ja varmistamaan, että onko koko hampuusi enää elossakaan, kun ei paljoa näy eikä kuulu(mitä nyt yöllä vähän poljetaan pyörällä).
Elokuun alussa avopuoliso toteutti pitkäaikaisen haaveensa erään jyrsijän suhteen, joten porukka on kasvanut jälleen yhdellä eriskummallisella örvelöllä. Juuri, kun vielä ehdittiin keskenämme sopia, ettei uusia eläin lajeja taloon oteta, ennenkö hamsterista(reilu 1v) aika jättää. Näin ne suunnitelmat vaan muuttuvat pattitilanteiden ja sopivien yksilöiden johdosta. Argh! :D (urgh burgh, ei auta kuin ölistä)

Ensimmäisestä black pied naarastanikin on nyt sitten aika jättänyt.. Pata lähti muutama päivä sitten paremmille purumaille Väinö sulhonsa ja poikansa Heavenin luokse. Tytär Dere asustaa yhä täällä ja nyt pitäisi sitten miettiä uutta laumaa tai mahdollista kämppistä tilalle. Näin ne vanhukset alkavat toisesta päästä lähtemään. Muutamaa eläintä tässä jo mietinkin, että koska mahtaa olla aika lähteä, kun pieniä vanhuuden oireita on jo havaittavissa. Kävin perjantaina siskoni kanssa hautaamassa Padan Tiisteen mökille. Vettä tuli kuin ämpäristä kaataen ja kastuttiin molemmat aivan läpimäriksi. Siinä naureskelimmekin tälle koko tupsuhäntä harrastuksellemme, moniko esim. oikeasti lähtisi ajamaan 19km kaatosateessa hautaamaan gerbiiliä? No ainakin me! :) Samaisena perjantaina mietimme tulevaa Kauhavan Pet Show -tapahtumaa ja ketä kaikkia sinne mahtaapi tulla. Muutama gerbiili olisi lähdössä myös meidän taloudesta kokeilemaan onneaan.
Tällaisina pimeinä ja sateisina syysiltoina on aivan äärimmäisen mukavaa käpertyä lämpöisen fleece peiton alle, polttaa kynttilöitä ja lueskella syyskuussa ilmestyviä yhdistyslehtiä. :)