Väsymys ja Jännitys

Siinähän tuo maaliskuu tuli, oli ja meni! Ihan järkky kuukausi! :D Noin nelisen viikkoa olen elänyt semmoista arkea, että hyvä, kun on ehtinyt omaan koppaansa illalla maate. Joka aamu seitsemäksi töihin ja tämän 8,5h seisomatyön päätteeksi tukkaputkella suihkun kautta Seinäjoelle istumaan 3-4h:ksi luennoille. Syömisestä ja nukkumisesta on tullut hieman tingittyä ja sen kyllä alkoi kroppakin huomata hyvin varhaisessa vaiheessa. Ihmettelen kyllä suuresti niiden ihmisten jaksamista(ja mielenterveyttä), jotka jaksaa tämmöistä rulianssia ihan normaalisti. Joka päivä on ollut yhtä juoksemista ja mitään ei saa jäädä liian kauaksi aikaa märehtimään tai seuraava juttu kärsii jotenkin. Hankala jotenkin selittää, mutta tuntuu kuin en olisi ollut kuukauteen oma itseni. :D Mitään erikoista ei ole tapahtunut, en muista esimerkiksi mitään tiettyjä päiviä tai mikä päivä on milloinkin, koska kaikki ovat olleet suhteellisen samanlaisia ja toteuttavat pitkälti samaa kaavaa kera sen kaiken kiireen(+mahdolliset säätämiset, kompromissit jne.). Odotan todella sitä, että elämässä olisi taas yhtenä päivänä vain koulua ja toisena töitä, eikä kumpaakin sikin sokin siellä täällä ja yhtäaikaa.

Jotenkin järkkyä ajatella, että en ole nähnyt tiettyjä, hyvin läheisiä ihmisiä tyyliin kolmeen viikkoon, vaikka normaalisti ollaan nähty useampana päivänä viikossa tai edes sen kerran viikossa vietetty päivä yhdessä jne. Yhtäkkiä tuntuu siltä, ettei enää mukamas "tunne toista" tai jotenkin outoa, ettei tiedä yhtään mitä toinen on tämän ajan puuhaillut. :D Olen elänyt kuin jossain sumussa. Välillä toki olen puhelimeenkin ehtinyt puhua, mutta en todellakaan ole ollut tavoitettavissa keskellä päivää tai iltapäivällä.

On myös hieman paha mieli siitä, etten ole ehtinyt eläimienkään kanssa viettämään aikaa kuten normaalisti tämän(onneksi väliaikaisen) arkeni keskellä. Viikonloput onkin sitten menneet pitkälti nukkuessa, voimia kerätessä, makoillessa, lukien, pyykkiä pesten ja siivoillen. Onneksi elämän ei tarvitse olla näin melankolista normaalisti eikä enää kauaa muutenkaan. Loma tulee mulle todella tarpeeseen, samoin kuin eräs pieni palkkio, jonka itselleni hankin tämän uurastuksen vuoksi. ;) Hintaa tälle jutullehan tuli ihan kivasti, monia ongelmia tuli vastaan ja vasta eilen aloin todella uskomaan tähän koko juttuun(tätä on suunniteltu kuukausia), että tää todellakin onnistuu ja mua odottaa ensi viikolla hakureissu Tampereelle. Tästä jutusta tulen kertomaan lisää seuraavassa päivityksessäni, mutta yhden vinkin voin antaa kuvina, jotka ovat tämän näköiset. ;)




Ja ettei mene liian oudoksi, niin kyllä, tämä juttu liittyy edelleen eläimiin, vaikka tähän animaatio sarjojen hahmoja mukaan vedinkin. On muuten ihan huippu sarjat ja (rakastettavat) hahmot. :D Tullut hieman katsottua Futuramaa ja American Dad:iä huilaillessa. Juuri meikäläiseen purevaa huumoria ja yli väsyneenäkin helppoa ja viihdyttävää katsottavaa.

Voi miten sitä jaksaa aikuisten oikeesti odottaa ensi viikkoon?! Oon ihan sekaisin jännityksestä ja oon alkanut kyttäämään sähköpostia ihan alituiseen! Tänään tsekkailin jo autoakin sillä silmällä, että hey beibi, ensi viikolla me lähdetään kahdestaan reissuun! Hah! Kuten sanottu, mun jutut on ollu tätä luokkaa(lue: väsynyttä) jo ties kuinka kauan! Tahtoo maate! :D Hyvää pääsiäistä kaikille!

Gerbiilikuumetta

Kyllä, gerbiilikasvattajakin voi kärsiä gerbiilikuumeesta!

 

<3

 

Joku yllä olevista pikkuisista muuttaa huhtikuussa meille! Eikö olekin nättejä lilaceja?? Ja aivan syötävän suloisia näin muutenkin? Aivan sydän sulaa.. Tahdon pian päästä tutustumaan tähän kauan odotettuun uutukaiseen. Odottavan aika tuntuu vaan käyvän hirveän pitkäksi. Pikkuneidille on jo kämppis valmiina odottamassa ja tulin hankkineeksi terraan uuden mökin ja pajusillan odottamaan. Katsotaan miten Soppa(muutti meille takaisin muutama kuukausi sitten) suhtautuu uuteen kaveriin.

 

Sopan luonne on kyllä helppo ja siitä ihana, että se ei turhia kukkoile(vai pitäisikö sanoa kanaile?), joten uskon, että se on yhtä mielissään kuin minä uudesta kaverista. Tälle uutukaiselle pikku pööpölle pitäisi keksiä jokin kutsumanimi. Ensin tiesin vain, että virallinen nimi tulee alkamaan kirjaimella K ja nyt on varmistunut koko nimi Karminrotiksi. Pelkään todella, että kutsumanimeksi jää jokin kalskea ovenKarmiin viittaava nimi, koska mulla ei tule mitään muuta tuosta mieleen, vaikka nimi viittaakin Bemareihin. :D

 

Pikkuneiti on tosiaan syntynyt helmikuussa ja se on tulossa meille jalostuskäyttöön. Pistin myös tässä myöhemmin merkille, että sen taustalta löytyy yksi sama ja entuudestaan tuttu eläin, mikä löytyy myös minun eläinteni taustalta. Aika makeeta! :) Jos neiti kasvaa odotetun mukaisesti ja kaikki menee kaikin puolin hyvin, voisi neidille harkita ensimmäistä poikuetta loppu kesästä tai alku syksystä. Uros vaihtoehtoja olisi jo kaksin kappalein mietittynä.

 

Pikkuneiti ei alun alkaen ollut neiti, vaan pienen pieni poika. Mulle oli tarkoitus tulla kauan hakusessa ollut lilac uros, sillä kasvatuksessani on nykyisin enää yksi lilac uros mukana eikä sekään ole väriltään tai muutenkaan kooltaan mikään häävi. Niin ihana ja rakas kuin oma Illini onkin, niin siitä "hiirulaisesta" ei välttämättä ole kasvatukseen, vaikka näin aluksi olinkin ajatellut. Illi on mukava luonne ja näyttää hyvin söpöltä hassuine korvineen, mutta noh.. Illi on Illi. Virallinen nimi kertoo kaiken; Ilikiää olla iliman. ;) Illille siis tavallaan hain korvaajaa kasvatukseen, sillä useampi hieno naaras kaipailisi erisukuista urosta kumppanikseen tulevana vuonna.

 

Olin jo varannut lilac uroksen kasvattajalta, mutta sitten huono tuuri puuttui jälleen asioiden kulkuun. Pikkuinen oli menehtynyt. Ehdin jälleen iloita liikaa etukäteen ja pettymys oli suuri. Harmitti todella kovasti, koska poikanen on tietystä yhdistelmästä, josta olen toivonut poikasta ja parin edellisestä poikueesta en ehtinyt varaamaan jälkeläistä. Onneksi tässä poikueessa oli naaras vapaana ja kasvattaja tarjosi sitä minulle! Naarasta en ollut aluksi valmis ottamaan, mutta parempi sekin kuin ei mitään ja aloin miettimään oikein järjen kanssa, että Sopan totuttaminen toisen aikuisen naaraan kanssa ei oikein tällä hetkellä nappaa. Lisäksi Sopallakin on elinvuosia vielä useampi odotettavissa, niin miksipä nähdä kauhea vaiva totutuksen suhteen, kun sitten jonkin ajan kuluttua olisi taas yksi aikuinen naaras vailla kaveria. Aj, että oon niin täpinöissäni! Siitä on pitkä aika, kun mulle on viimeksi tullut jokin muksu muualta! Ei sitä onnellisuuden tunnetta osaa oikein selittää. Kaippa se on sitä samaa intoa, odottamista ja onnellisuutta kuin kenellä tahansa, joka on aikeissa hankkia omaa tupsuhäntäänsä <3